Kitty Dedrick

Dedrickit ovat asuneet jo muutaman sukupolven ajan pienessä kaupunkiyhteisössä Minnesotassa. Yhteisöllä ei ole tähän mennessä muodostunut virallista nimeä tai nimikettä, mutta alkujaan yhdestä talosta alkoi muodostua kyläpahanen ja sittemmin tiivis uskonnollinen yhteisö. Yhteisö on verrattavissa kulttiin, mutta he itse haluavat mieltää enemmän perheeksi ja ystäviksi, jotka vain sattuvat asumaan samassa kaupungissa. Dedrickit ovat jo pidempään olleet yhteisössä vahvassa asemassa perheen pään saatua itselleen pastorin viran. Tähän mennessä suku on jo kolmatta polvea tittelissä kiinni eikä se vielä näytä olevan siirtymässä eteenpäin. Yhteisön mittapuulla viisihenkinen perhe luokiteltiin pieneksi, mutta sisarusten mentyä naimisiin on Kitty kuullut sisaren kirjeistä sen kasvaneen huomattavasti seuraavien sukupolvien myötä. Perhearki on aina sisältänyt Raamatun lukua, rukoilua ja tarkkoja sukupuolittuneita rooleja, joita karkuun Kitty alkujaan lähti opittuaan yhteisön ulkopuolella vallitsevasta kielletystä hedelmästä, toisin sanoen nykyajasta.

Bartholomew James Dedrick, 64, on perhettään rautaisella ja vanhoillisella otteella hallitseva yhteisön pastori. Voimakkaasti uskossa olevana Bartholomew ottaa katolliset opit lähes kirjaimellisesti eikä usko tasa-arvoon, naisten työntekoon ja moneen muuhun tämän vuosisadan "hömpötykseen" - kuten mies näitä itse kutsuu. Lapset on vuosien varrella kasvatettu vöyn ja vitsan avulla sellaisiksi kuin he nyt ovat. Joskin nuorimmaisen kohdalla kävi päinvastoin kuin vanhempien lasten Kittyn karattua kotoa, mutta sekin oli nopeasti korjattu Bartholomewin poistettua nimen suvun kirjoista. Kitty ei halua enää olla itsekään tekemisissä isänsä kanssa ja jopa pelkää äkkipikaista miestä. Silti hän on vakaasti tehnyt päätöksensä, ettei anele tai nöyrry enää yhdenkään persoonan edessä.
Catherine Maria Dedrick, 56, elää täydellisesti elämäänsä miehensä tahdon alla ja on kasvattanut neljä lasta tämän ohjeistuksella - joista nuorin tuotti valtavan pettymyksen kummallekin vanhemmalleen. 18 -vuotiaana naimisiin meno ja sitä ennen yhtä rautaisella otteella kasvatusta pitäneen isänsä katseen alla elänyt Catherine ei ole koskaan löytänyt omaa tahtoaan. Lempeä, alistuvainen luonto on saanut hänet sopeutumaan elämään yhteisössä hoitaen kotia, puutarhaa ja nykyään hössöttäen lastenlasten kanssa. Kotiäidin hengellistymänä Catherine on kiiltokuva esimerkki, jonka koti tuoksuu aina pesuaineilta, leipomuksilta ja puutarha on aina täydellisen kaunis ilman risuja tai lehtiä maassa. Lempeys heijastuu vahvasti naisen jokaiseen päivään eikä Catherine ikinä tekisi pahaa kärpäsellekään ohjaten hämähäkitkin talon sisältä ulos, vaikka itse saakin usein osansa miehensä äkkipikaisuudesta ja väkivallasta. Kitty ikävöi välillä äitiään, muttei koskaan pysty antamaan anteeksi kuinka Catherine salli pahoinpitelyn kotona ja jopa hyväksyi sen.

Philip Bartholomew Dedrick, 38, on koko ikänsä ottanut perheen vanhimman lapsen roolin turhankin vakavasti ja seurannut hyvin tiiviisti isänsä jalanjäljissä eteenpäin. Hän opiskeli teologiaa universityssä kotikoulun jälkeen ja palasi valmiina ottamaan merkittävämpää roolia yhteisön kirkossa. Philip nai vaimonsa Amanda Georgian, Philipin ollessa 26 vuotta ja Amandan puolestaan ollessa 18, kahden vuoden seurustelun jälkeen. Nykyään pariskunnalla on jo viisi lasta ja viimeisimmän Kittyn saaman tiedon mukaan lisää on tulossa. Philip saattaa olla jopa omaa isäänsä tiukemmpi uskon- ja arjenasioissa eikä Kittyllä ole koskaan ollut läheiset välit veljen kanssa. Enemmän hän on onnellinen suhteen lopullisesta katkeamisesta isoveljen ilmaistua Camillelle hyvin selvästi mitä mieltä on synnintekijästä perheessä.
Thaddaeus Simon Dedrick, 36, perheen nuorimmainen poika valitsi hieman erilaisen tien suunnaten poliisikouluun ja edettyään jo nuorena kaupungin poliisiasemalla hyviin asemiin. Nykyään Thaddeus on edennyt sheriffiksi asti eikä suinkaan ole jäänyt sinkuksi. Yhteisön tapojen mukaan hänkin meni naimisiin alle kolmenkymmenen vanhana vaimonsa Livia Hannahin kanssa. Pariskunnalla on neljä lasta eikä Kittyn saaman tiedon mukaan enempää välttämättä ole tulossa. Nuoremman veljensä kanssa Kitty oli niin läheinen kuin erilaisten maailmankuvien kanssa vain pystyi olemaan eikä heillä ole huonoa karmaa suoranaisesti. Puheväleissä he eivät ole eikä se Kittyä suuremmin edes haittaakaan.
Camille Amelie Dedrick, 33, sai vanhimman tyttären tittelin arvonnassa eikä sitä ole yhtään helpommaksi viraksi sanoa kuin nuorimmankaan. Dedrickien perheessä tyttölapset saavat kotiaskareiden painon harteille ja Bartholomew painottaa alusta asti hyvän vaimon ominaisuuksia päähän. Virheistä seuraa rangaistus eikä asioita katsota samalla tapaa sormien läpi kuin pojilla tehdään. Camille meni naimisiin 19-vuotiaana seurusteltuaan kolme vuotta itseään 12 vuotta vanhemman Arthur Iscariot Montgomeryn kanssa isän painostamana. Nyt jo kuuden lapsen äitinä hän on ottanut Catherinen tapaan kotiäidin viran haltuun, mutta mieheltään salaa myy verkkokaupassa käsitöitä tienaten taskurahaa itselleen ja lapsilleen sekä säästöjä. Samoin hän pystyy ylläpitämään kirjeenvaihtoa Kittyn kanssa joutumatta selittämään miehelleen sen suuremmin. Pienen ikäeron vuoksi siskokset olivat aina läheiset ja Camille auttoi siskonsa aikanaan alkuun. Suhde muuttui etäisemmäksi erilaisten maailmankuvien vuoksi, mutta läheni Camillen nähdessä oman maailmansa pahat puolet, vaikkei olekaan valmis lähtemään.

Nykyään Kitty laskee perheekseen pääosin kissakaksikkonsa ja ihmispuolen osalta ystävänsä. Gaia ja Eros ovat molemmat puhdasrotuisia itämaisia lyhytkarvoja, iältään 3 ja 4 vuotta. Molemmat ovat erittäin mukavuudenhaluisia, rentoja sisäkissoja, jotka mieluummin paistattelevat päivää ikkunoista sisään pujahtavassa auringossa kuin miettivätkään eläinten saalistamista tai takamuksen nostamista ylös. Talon selkeä jumalpari ei juurikaan vaivaudu laskeutumaan jalustoiltaan ja valtaavat väistämättä parhaat paikat. Arki ei juurikaan pyöri kissojen tahtiin Kittyn työn takia, mutta kotona ollessa hän mielellään touhuaa kaksikon kanssa ja ovat kissat usein olleet Kittyn mukana hänen käydessä vaelluksilla.

Nuorimmaisen rooli on yleensä perheissä hemmotelluin ja sanotaankin iltatähtien pääsevän helpommalla asioissa vanhempien opittua jo lapsiperheen arkea ja kuinka toimia tilanteissa. Dedrickien perheessä niin ei suinkaan ollut, vaan Caitlinille siunaantui täysin sama rooli kuin reilua vuotta vanhemmalle sisarelleen: valmistautuminen tulevaisuuteen lasten synnyttäjänä ja kotiäitinä. Ensiaskeleista alkaen auttoi Caitlin äitiään ja sisartaan Camillea kotona siivoamisessa, pyykinpesussa, puutarhanhoidossa ja usein muiden perheiden lastenkin kanssa mitä enemmän ikää tuli. Yhteisön naiset kokoontuivat usein tekemään yhdessä ruokaa, käsitöitä ja järjestivät joka sunnuntai yhteisen lounaan kirkon jälkeen halukkaille osallistujille. Yhteisö toimi keskenään hyvin tiiviisti ja pitääkin edelleen itseään enemmän yhtenä isona perheenä. Alkuun tämä kaikki oli osa normia, osa tavallista arkea, jossa Kitty kasvoi ja totteli. Pieni lapsi harvoin vastustaa vanhempiaan ja pienten lasten annetaan yhteisössäkin alkuun olla lapsi, kunnes vähän kerrallaan häneltä aletaan odottaa enemmän ja enemmän. Leikit vaihtuivat enemmän kotiaskareisiin, rukoiluun, Raamatun lukemiseen ja moitteettomuutta vaadittiin aina vain enemmän perheen pään Bartholomewin toimesta. Kitty ei koskaan osannut asettua täysin isänsä asettamaan muottiin, vaan oli alusta asti paljolti taiteilijasielu. Pieni tyttö olisi paljon mieluummin istunut nurkassa värittämässä, maalaamassa tai lukemassa kuvakirjoja, pihalla ollessa jahdannut perhosia, rakentanut lumirakennuksia ja piirtänyt kepillä uuteen lumeen tikku-ukkoja. Ei ollut yksi tai kaksi kertaa, kun Kitty on lapsena joutunut ilman illallista omaan huoneeseensa nukkumaan, lukemaan rukouksia nurkassa ja katumaan tekojaan Raamattu pään päällä opittuaan kävelemään. Bartholomew oli aina rautainen kasvatustavoissaan eikä Catherine juuri koskaan vastustanut miestään. Salaa saattoi äiti kantaa pienelle tyttärelleen leipää huoneeseen ilallisen jäätyä väliin, mutta isompaa hän ei tehnyt. Jopa Camille yritti saada omapäistä siskoaan asettumaan isän haluamaan muottiin, jotta kaikkien lasten arki helpottuisi talossa jatkuvasti tapahtuvien raivopurkausten osalta, mutta Kitty tuntui aina unohtavan tai jätti kokonaan huomiotta. Lapsesta oli paljon mukavampaa juosta polvet ruvella pihamaalla kuin lukea Raamatusta Jobin kirjaa tai Johanneksen ilmestystä. Kumpikin kirjoista oli Bartholomewin suosikkeja nuorimmaiselleen tämän yrittäessä takoa "tyttären päähän jonkin sortin järkeä ja järjestystä". Perheen lapset opetettiin jo nuorena lukemaan itsenäisesti, jolloin viiden vanhana kukin osasi jo itsenäisesti käydä läpi Raamattua, jotta Catherinen aikaa säästyi ja jäi enemmän kodin ylläpitämiseen.

Kuuden vanhaksi taipuessa Kitty oli jo varsin tietoinen, mitä kaikkea isä ei yksinkertaisesti sietänyt talossaan. Pastori Dedrick näki tyttäressään vahvasti Paholaisen otteen tämän kyseenalaistaessa yllättäen yhteisön oppeja tiukasta kurista huolimatta ja kyseli Raamatun suhteen asioita, jotka eivät sopineet isän maailmankuvaan. Tällöin vielä Caitlin nimellä kulkeva lapsi näki asioita laajemmin, halusi oppia syvemmin ja syvemmin ja heidän naapurissaan asuva entinen sotilas sai lapsen usein miettimään kylän ulkopuolisia asioita. Arnold River, 47, muotoutui nopeasti Kittylle hyväksi ystäväksi ikäerosta huolimatta ja äidin silmän välttäessä oli hän usein juossut aidan alitse naapuriin auttamaan Arnoldia niin kodin askareissa kuin kyselemässä mitä kaikkea mies omilla matkoillaan oli kohdannut. Arnold olikin ensimmäinen, joka sai Kittyn miettimään mitä kaikkea hän voisikaan kohdata ja nähdä maailmassa. Tiskejä tiskatessa kymmenen vanhana hän kyseli Lähi-Idästä, Hawai'sta ja New Yorkista ryhtyen pian televisiosarjoja nähtyään haaveilemaan kaikesta erilaisesta. Yhteisö itsessään oli lähellä amishien tapoja tavoiltaan ja vain harvassa taloudessa oli televisiota, puhelin oli yleensä vain perheen päällä ja miehillä eikä tietokoneitakaan ollut jakoon asti. Arnoldilta löytyi kuitenkin kaikki ja usein Kitty katseli televisiota muutaman tunnin touhuten samalla talossa miehen kanssa höpötellen ennen kuin palasi kotiin auttamaan siellä, ärsyttämään veljiään ja isäänsä sekä myöhemmin yöllä jakamaan uudet tietonsa, ajatuksensa ja haaveensa Camillen kanssa heidän jakamassaan huoneessa. Sisarukset rakastivat höpöttää keskenään peiton alla ennen nukahtamista ja nukkuivatkin monet yöt lapsina toisiinsa käpertyneinä höpötettyään monta tuntia mitä jos, tiesitkö -kysymyksiä ja Kittyn kertoillessa Arnoldin tarinoita eteenpäin. Kaikki se ei kuitenkaan vaikuttanut samaan tapaan vanhempaan sisareen ja kuudentoista vanhana tämä alkoi seurustella Bartholomewin tuttavan kanssa avioliittoon tähdäten. Koko toimen takana oli toki Bartholomewin ja Arthurin omat toiveet eikä Camillella ollut sen suhteen sanottavaa millään muotoa. Tapahtumasarja ja sisaren suoranainen pelko isää kohtaan olivat oikeastaan viimeinen naula arkussa Kittyn saavutettua itsekin teini-iän samoihin aikoihin sisaren kanssa. Arnold oli opettanut paljon Kittylle, mutta vuosi aiemmin muuttanut pois jättäen pienen aarrekätkön seuranaan olleelle pienelle tytölle. Käteinen, muutama tytön suosikkikirja sekä puhelinnumero, johon soittaa jos hän päätyisi lähtemään, olivat piilossa metallirasiassa Arnoldin pihamaan tammen juuressa. Rasia houkutti Kittyä päivä päivältä, viikko viikolta enemmän hänen katsoessaan sisarensa ahdinkoa ja isän intoa molempien veljien uravalintojen johdosta. Philipin kristillisteologian opinnot olivat edessä, Thaddeus aikoi suunnata poliisikouluun ja Camillen edessä oleva ahdinko olivat kaikki asioita, jotka saivat Kittyn suunnittelemaan ja pyörittelemään omaa tulevaisuuttaan, kun Bartholomew pudotti pommin ja antoi nuorimmaiselleen kaksi vaihtoehtoa: Matthew Paddington, 32, tai Leopold Van 38.

Katseltuaan riittämiin yhteisöä ja saatuaan isänsä päätöksen tulevan avioliiton suhteen, vastusti Caitlin vanhempiaan ensimmäisen kerran. Hän kieltäytyi isän päätöksestä ja säätyään jälleen kerran selkäsaunan vyöstä, iskostui vakaa päätös lähteä Minnesotasta takaraivoon. Se mikä pitkän aikaa oli ollut vain etäinen haave ja takaraivossa nakuttava pieni ääni, muuttui se kertarysäyksellä vakaaksi päätökseksi. Lakien mukaan Kitty ei ollut täysi-ikäinen ja edelleen vanhempiensa vastuulla. Se ei kuitenkaan ollut nuorella esteenä ja puolen vuoden ajan hän pyöritti suunnitelmaansa hioen sitä Camillen vastustuksesta sekä avustuksella - niin ristiriitaista kuin se olikin - valmiiksi. Kitty oli aina ollut muista sisaristaan poikkeava ja perinyt isänsä luonteen olla alistumatta minkään edessä ja Bartholomewin sanojen mukaan setä Dedrickin pimeän luonteen uskoa kohtaan. Näiden piirteiden tuoman rohkeuden ansiota syntymäpäivänsä yönä Kitty keräsi tavaransa, kaivoi Arnoldin jättämän laatikon ja poistui yhteisön alueelta taakseen katsomatta. Vapaus maistui uskomattomalta, vaikka samalla pelko löytymisestä nakuttikin koko ajan selän takana, eikä Kitty alkuun uskaltanut pysähtyä lähellekään ihmisasutusta. Kolmen vuorokauden ajan hän vaelsi eväiden voimalla kauemmas kodista, kunnes viimein uskalsi lähestyä isompaa autotietä ja liftasi lähimpään kaupunkiin. Onni oli monelta osin teinitytön apuna hänen soitettua Arnoldille kahvilatyöntekijän puhelimella vanhan naisen säälittyä tarpeeksi resuista, likaisiin vaatteisiin pukeutunutta lasta Kittyn sepitettyä keksitty nyyhkytarinansa. Ensimmäinen kerran turvallisuuden tunne nosti päätään Kittyn saavuttua vanhan ystävänsä uuteen asuntoon, josta tulikin merkittävä askel kohti uutta elämää. Yhteisön tapojen vuoksi Kitty ei ymmärtänyt juurikaan ulkomaailmasta tai nyky-yhteiskunnasta. Arnoldin avustuksella Kitty aloitti kuitenkin oppinsa ja nopeasti hän alkoi päästä jyvälle mahdollisuuksista. Rajoitettu elämä jäi kertarysäyksellä taakse tytön halutessa nähdä kaiken eikä Arnold suinkaan ollut esteenä tälle. Mies oli itsekin vihannut yhteisön tapoja ja päätynyt jättämään äitinsä sekä kylän taakseen muutettuaan Minneapolisiin toista kertaa elämässään. Kitty puolestaan löysi kaiken ensimmäistä kertaa kaiken uutena ja jännittävänä, vapauttaen kokonaan ulospäinsuuntautuvan ja energisen luonteensa alle puolen vuoden jälkeen kotoa lähdöstä. Hän oli muuttanut tyylinsä kokonaan sinä aikana, vaihtanut käytettävän nimen Kittyyn Caitlinista ja violettien hiusten sekä täysin vaihtuneen pukeutumisen johdosta poliisit eivät saaneet vihiä - jos vanhemmat olivat edes poliisia lähestyneet millään muotoa, Kitty ei tätä tiennyt keskityen itse enemmän tutkimaan Minneapolisia vapaa-ajallaan. Rahaa tienatakseen hän teki osapäiväisenä töitä kahvilassa, pystyen Arnoldin avulla säästämään koko palkkansa sivuun.

Villi ja vapaa oli erinomainen lausahdus kuvaamaan Kittyn alkanutta nuoruutta. Enemmän kuin innoissaan hän juhli, nautti elämästään ja 19 vuotta täytettyään pakkasi tavaransa reppuunsa sekä suuntasi tien päälle. Idea oli muhinut pitkään ja Arnoldin siunauksella hän päätti toteuttaa haaveensa reppureissaamisesta. Kittyllä oli tähän mennessä hallussa ymmärrys yhteiskunnasta, itsepuolustuksesta ja elämästä ylipäänsä, mutta se ei estänyt häntä lainkaan. Maailma oli suuri, uusi ja elämä vasta alussaan, joten kummempia empimättä hän tökkäsi sormensa karttaan ja valitsi määränpäänsä. Jokainen päivä toi aina mukanaan uutta ja jännittävää. Juhlia, uusia ystäviä ja tuttavia, osa-aikatöitä rahaa varten, uusia kaupunkeja... Kitty ei jäänyt pitkäksi aikaa mihinkään halutessaan nähdä maailmaa ja parissa vuodessa hän oli nähnyt paljon enemmän kuin moni hänen ikäisensä tai vanhempi oli. Hän oli lyöttäytynyt pienen porukan matkaan, jotka kulkivat Kittyn itsensä tavoin tuulen mukana minne halusivat ja samaisen porukan myötä sai hän ensimmäisen tuntuman tatuointeihin. Varsinainen intohimo niihin syttyi porukan muutettua väliaikaisesti New Yorkiin asumaan rahantienaamisen merkeissä pidemmäksi aikaa kuin kuukaudeksi ja Kitty onnistui sattumien kautta löytämään tiensä oppisopimuksella työskentelemään tatuoijan alla. Puoli vuotta vaihtui muutamaksi vuodeksi nopeasti. Kaiken aikaa oli nainen ollut yhteydessä Arnoldin kanssa ja löytänyt tiensä kirjeenvaihtoon sisarensakin kanssa, mutta edelleen vero oli levotonta eikä New York tuntunut omalta. 26-vuotiaana Kitty teki ratkaisunsa ja pakkasi jälleen tavaransa. Työn puolesta hän pystyi tekemään sitä missä vain ja saavutettuaan mainetta tatuoijana, ei sijainnilla ollut enää väliä hänen voidessa nyt matkustaa asiakkaiden perässä ympäriinsä. Pääosin päivät olivat enemmän tai vähemmän juhlimista ja hauskanpitoa, vaikka jokin nakersi kaiken aikaa. Kitty ei saanut enää samanlaista intohimoa koottua ympärilleen, päivät maistuivat enemmän ja enemmän puulta sekä sahanpurulta. Jokin puuttui ja vasta saatuaan soiton Arnold Riverin kuolemasta, tunsi hän päätöksen alkavan muotoutua. Minneapolisiin paluu sai sen vakiintumaan Kittyn päätyessä ainoana elossa olevana lähiomaisena järjestämään ystävänsä hautajaiset. Arnold oli testamentannut kaiken Kittylle ja miehen jättämän kirjeen myötä, päätyi hän myymään omaisuuden, pitämään tuliterän ja punaisen pick upin ja valitsemaan jälleen määränpään kartalta. Vuoden ajan Kitty jatkoi matkaansa tien päällä suunnitellen, keräten mainetta tatuoijana ja 29 vuotta täytettyään löysi hän tiensä Santa Verdeen ensimmäistä kertaa. Kaupunki tarjosi Kittylle puhtaan pöydän ja perinnön avulla hänellä oli jopa mahdollisuus aloittaa kaikki, mikä kuluneen vuoden aikana oli yllättäen alkanut kiinnostaa.

Kymmenen vuotta jatkunut reissaaminen oli vihdoin asettumassa päätökseensä. Edes parin vuoden New York -elämän aikana ei Kitty ollut täysin ollut paikoillaan, vaan nyt hän aikoi tehdä siitä pysyvää. Ensimmäisenä hän osti itselleen kiinteistön Santa Verden Eastsiden ja Downtownin rajalta, vilkkaan yökerhoja, ravintoloita ja viihdekeskuksia kattavan kadun varrelta. Blank Canvas oli lyhyen ajan sisällä toteutukseen päätynyt haave ja alle vuodessa Kittyn itsensä lisäksi neljän tatuoijan, joista kaksi tekee myös lävistyksiä, muodostama tiivis porukka sai paikan pyörimään. Kalenteri on lähes täyteen varattua päivästä toiseen ja jokaisena keskiviikkona he pitävät walk-in päiviä. Vuokra-asunnon Kitty vaihtoi kahden vuoden jälkeen omistusasuntoon rauhallisemmalta puolta Eastsidea. Perheeseen ehti liittyä myös kaksi kissaa kasvattajalta aikuisikäisinä. Kaikkiaan nykypäivät pitävät osanaan lähinnä töitä, juhlimista ja omia harrastuksiaan. Kitty on koonnut ympärilleen piirin läheisiä, kuten yhteistyökumppaninsa, ja kirjoittaa edelleen kirjeitä sisarelleen kykenemättä täysin polttamaan siltoja menneisyyteen.

Monikaan ei voisi uskoa päälle päin Kittyn eläneen elämänsä ensimmäiset kuusitoista vuotta keskellä tiukkaa kuria, jossa naisen ei ollut sallittua ilmaista mielipidettään vapaasti ja odotettiin lähinnä hoitavan kotia kuin pimeällä keskiajalla konsanaan. Tai kenties juurikin se selittää räjähtävän energian, puheliaisuuden ja jääräpäisyyden, joka ei anna muiden astua hänen päälleen tai jauhaa hevonpaskaa. Kitty on persoona, josta joko pitää tai ei pidä, kovin moni ei osaa asettua välimuotoon keskelle. Ujostelu ei ole isossa roolissa luonteen keskellä, sillä nainen on enemmän kuin valmiina tutustumaan uusiin ihmisiin, ojentamaan auttavaa kättä tai vain rikkomaan hiljaisuuden hammaslääkärin odotushuoneessa. Elettyään ensimmäiset vuodet vaiennettuna otti hän täyskäännöksen elämässään päädyttyään Minneapolisiin. Niinpä yllättäen kuoren alta löytyikin täydellisen jukuripäinen ilotulite, joka elää jokaisen päivänsä täysillä haluamatta katua jättämättä tehtyjä asioita. Mieluummin Kitty katuu tehtyjä tekoja, joista voi aina ottaa opikseen seuraavana päivänä. Kuten salmiakkijauhe saattaa polttaa nenässä tai parkourin yrittäminen saattaa johtaa murtuneeseen ranteeseen, jos ei tiedä mitä tekee. Ensivaikutelma Kittystä onkin lähes poikkeuksetta ulospäinsuuntaunut persoona, joka ei pelkää ojentaa kättä esitelläkseen itsensä tai aloittaa small talkia säästä, maahan heitetystä roskasta tai aamukahvin lentämisestä lattialle kissan päätettyä hypätä niskaan kirjahyllyn päältä. Taidosta on ollut monesti hyötyä ensimmäistä tatuointiaan jännittävien asiakkaiden kanssa ja mitä pidempään Kittyn kanssa aikaa viettää, sitä tottuneemmaksi tulee naisen yllättäviin heittoihin, hiljaisuuden rikkoviin huudahduksiin ja muihin hömpötyksiin. Toki kaiken hupsuilun alta löytyy myös se täysi ammattilainen, joka osaa hommansa tautointien suhteen, mutta edes se ei peitä alleen räiskyvää energisyyttä töissä ollessa hänen käyttäessä tyhjät hetket joko luonnosteluun, laulamiseen, tanssimiseen, siivoamiseen tai höpöttämiseen. Harvemmin häntä nähdään täysin paikoillaan tyhjinä hetkinä, ne varataan pelkästään kynä tai kone kädessä olemiseen. Keskittyminen on niinä hetkinä täysin sataprosenttinen, muuten Kitty on ailahteleva ja saattaa hyppiä eri aiheiden keskellä täysin yllättäen. Tämä näkyy myös suhteissa, sillä Kittyn kanssa on helppoa muodostaa tuttavuuksia, mutta syvempiin suhteisiin - oli kyseessä sitten ystävyys tai ylipäänsä luottamus - pääseminen vaatii aikaa, vaivaa ja molemmin puolista avautumista. Etenkin viimeinen ei ole helpoimmasta päästä, sillä vaaleaverikkö itse huolettomasta kuorestaan huolimatta ei ole avautuvaa sorttia. Vaatii oman aikansa huomata miten Kittyn kertomat asiat itsestään ovat lähinnä vähäpätöisiä, joka päiväisiä asioita, eivät niinkään suoraan edes henkilökohtaisia. Hän kertoo kissoistaan ja vaeltamisesta mielellään, keskustelee töistään ja studion tulevaisuudesta, mutta tunteista, menneisyydestään tai edes suosikkiruuastaan ei nainen mainitse sanallakaan. Menneisyys on opettanut naiselle varovaisuutta eikä kaikki johda edes isään asti. Vuosien vaeltaminen ympäri Yhdysvaltoja, Meksikoa ja Kanadaa opettivat pitämään tietyn etäisyyden ihmisiin ja läheisimpiä naiselle tällä hetkellä ovatkin hänen yhteistyökumppaninsa, siskonsa sekä kourallinen ihmisiä.

Oppiessa tuntemaan Kittyä paremmin, oppii myös helpommalla havaitsemaan ettei hän olekaan aivan niin ulospäin suuntautunut tai luottavainen kuin mitä päällisin puolin antaa olettaa. Hän on puhelias ja ojentaa auttavaa kättään kyllä muille, mutta ei toimi näissä tilanteissa ilman harkintaa. Hän ei avaudu helpolla kenellekään, ei kerro lapsuudestaan eikä juurikaan kerro selässä ja käsissä olevista arvistaan ennen kuin kokee tilanteen itselleen sopivaksi. Kitty voi heittäytyä mitä erilaisempiin tilanteisiin ilman harkintaa, mutta ei luovuta koskaan palaa itsestään kenellekään, jollei koe sitä turvalliseksi. Ystävyys ja parisuhteet eivät ole itsestään selviä asioita naiselle, vaikka vuosien varrella niitäkin on kertynyt monta kappaletta. Hän ei heittäydy syvällisiin tilanteisiin herkästi, mutta pinnalliset ovat enemmän kuin välttämättömyys elämässä. Yhden yön suhteet, hetken haihattelut ja kimppakiva ovat kaikki kokeiltu läpi siinä missä muutaman vuoden kestänyt suhdekin New Yorkissa ennen lähtöä. Yleensä toki parisuhteiden kesto voidaan laskea muutamista viikoista muutamiin kuukausiin, ennen kuin toinen osapuoli luovuttaa. Koskaan syynä ei tosin ole uskottomuus. Huolimatta vaikeudestaan luottaa ja antaa itsensä täysillä jonkun toisen armoille, on Kitty loppupeleissä uskollinen ja luotettava itse. Hän ei harrasta pettämistä, leikittelyä eikä pelejä kenenkään kanssa. Hän tekee alusta asti selväksi missä mennään, mitä on tiedossa ja ennen kuin hakee enempää seuraa, jättää hän vanhat taakse - jollei erikseen ole muusta puhetta. Vaaleaverikkö ei ole millään tapaa alistuvainen osapuoli parisuhteissa eikä kumarra etenkään yhdenkään miehen edessä ilman syytä tai molemmin puolista kunnioitusta. Kitty pistää etenkin hevonpaskalle lähes samantien täydellisen stopin, minkä johdosta ei siedä myöskään suunsoittamista, uhoamista tai ulkopuolisia draamoja Blank Canvasin tiloissakaan. BV on Kittyn silmissä puolueeton maaperä, missä tarkoitus on saada joko metallia kehoon tai mustetta iholle, ei heittäytyä mihinkään turhaan ajanhukkaan. Hän on hyvinkin tietoinen kaupungissa vallitsevasta tilanteesta, vuosien aikana opittu ympäristön tarkkailu sekä vanhojen ystävien aikaiset suhteet ovat antaneet oman valtapelinsä tilanteessa, mutta hän itse ei aio ottaa puolta tai puuttua mihinkään. Kitty haluaa keskittyä löytämään itseään sekä keskittyä kokoamaan omaa elämäänsä kasaan. Näihin pohdintoihin liittyy toki myös parisuhteen mahdollisuus, mutta niin pitkällä Kitty ei vielä ole itsetutkiskelussaan. Pääpaino elämässä on hauskanpito, Blank Canvas ja kissat. Monelta osin tähän vaikuttaa myös se piirre, ettei nainen osaa helpolla avata itseään muille, vaikka onkin ulkoisesti erittäin ailahteleva ja ilmaisee omat tuntemuksensa suorilta kuhunkin tilanteeseen nähden. Hän ei peittele ärtymystään, iloaan, suruaan tai mitään muutakaan tunnetilaa hetkissä. Enemmän suhteiden lässähtämisessä kyseessä on nimenomaan Kittyn kyvyttömyys sataprosenttiseen luottamukseen, avun hakemiseen ja avautumiseen, mikä antaa usein toiselle osapuolelle kuvan välinpitämättömyydestä. Ei ole yhden käden sormilla laskettavissa ne kerrat, milloin Kittylle onkin todettu ääneen hänen olevan kylmä ja suhteen olevan yksipuoleinen. Oli kyseessä sitten ystävyys- tai parisuhde. Kitty itse on näistä lähinnä kohauttanut olkiaan, sillä hän itse tietää parhaiten olevansa hankala tapaus tarjoamaan omaa luottamustaan ja antamaan suhteille minkään sortin mahdollisuutta syventyä.

Tietynlaisesta pinnallisuuden tunteesta huolimatta monet eivät osaa jättää Kittyä kokonaan taakseen. Hän on rento, hauskaa seuraa ja uskaltaa heittäytyä tilanteisiin miettimättä aina niiden seurauksia loppuun asti. Tästä syystä hän onkin löytänyt itsensä usein epäsopivien parisuhteiden sotkusta, saanut huumausaineita baarissa ja on takana muutama seksuaalinen hyväksikäyttökin, vaikkei hän niistä kenellekään puhu eikä ole antanut niiden täysin vaikuttaa uusiin suhteisiin. Kenties ne ovat vain entisestään vaikeuttaneet kykyä luottaa ihmisiin, mutta Kitty ei ole antanut niiden estää uusiin bileisiin lähtöä tai tuntemattomien seuraan lyöttäytymistä eikä edes satunnaisia suhteita. Enemmän kaikesta on otettu oppia tunnistamaan varoitusmerkkejä ja luottamaan omaan vaistoon entistä enemmän. Monelta osin Kitty on kuitenkin myös ailahteleva, heittäytyy kaikkeen liiankin suurella tunteella ja polttaa näppinsä hyvinkin helposti, vaikkei sitä näyttäisikään. Hän ei ehkä suoraan anna mahdollisuutta suhteille, mutta odottaa kaikelta aina hieman liikaakin. Pilvilinnojen rakentelu on aina ollut osa hänen luovaa persoonaansa, minkä vuoksi saattaa vaaleaverikkö aina välillä pysähtyä vain tuijottamaan ja kantaa käsilaukussaan aina mukana pientä Canonin R6-sarjan kameraa taideobjektiivilla, luonnosvihkoa ja pientä kynäkokoelmaa. Ei ole harvinaista nähdä naista istumassa penkillä piirtämässä tai makaamassa maassa ottamassa kuvaa haluamastaan kuvakulmasta keskellä puistoa. Piirteet avautuvat Kittyn kohdalla vähän kerrallaan ja mitä enemmän naista oppii tuntemaan, sitä enemmän tuntuu löytävän. Menneisyyden haamut eivät ole kokonaan jättäneet häntä rauhaan vuosienkaan kuluessa ja niiden läsnäolo sekä etenkin perheenjäsenistä huolehtiminen ovat olleet aina arkoja paikkoja naiselle. Kenties juuri perheenjäsenistään johtuen Kitty ei osaa jättää apua tarvitsevia huomiotta ja auttaakin soppajonoissa, kodittomien yksiköissä ja eläinsuojissa aina ajoittain siinä missä antaa pennosen kerjääjille ohikulkiessa, ojentaa auttavaa kättään onnettomuustilanteissa tai mitä nyt vastaan tuleekaan. Aina tilanteet eivät ehkä kaikista turvallisimpia, mutta toisaalta elämä on aina oma haasteensa eikä pumpuliin kääriytyminen ole hyväksi kenellekään. Ajoittain Kitty kuitenkin tarvitsee myös akkujen latausta, jolloin hän hakeutuu autonrattiin ja suuntaa sinne minne nokka kulloinkin haluaa näyttää. Lähes aina hän nappaa nykyään myös kissansa mukaan ja hakeutuu vaeltamaan luontoon nappaamaan kuvia, hengähtämään raikkaassa ilmassa ja vain viettämään aikaa omien ajatustensa kanssa nollatakseen kaiken koskien ihmisiä, teknologiaa ja stressiä.

Pohjoismaista verta kantava Kitty on perinyt äidin puolelta paljon ulkonäköään, vaikka luonne on enemmän isän jääräpäistä kastia. Varreltaan nainen on hieman päälle 170 senttimetriä pitkä, sopusuhtaisen hoikka ja suhteellisen kaunis. Vaaleasävyinen iho, takapuoleen asti yltävät vaalennetut - luonnostaan tosin maantienharmaat - hiukset ja siniharmaaseen taittavat silmät ovat tyypillisen pohjoismaiset ja monesti hänen taustojaan onkin kysytty. Kittyn äidin puoleisella suvulla on taustoja Suomessa, josta piirteet ovat periytyneet eteenpäin. Soikean mallin omaavissa kasvoissa huomiota kiinnittää luonnostaan täyteläiset huulet, silmien usein jäähän taittava sävy ja vasempaan ohimoon tatuoitu kukkateemainen tatuointi sekä korvan lähellä oleva Antimony -symboli ja alaspäin mennessä mustetta kantava iho. Kasvoja peittää aina välillä hiusverho, sillä Kitty on kasvattanut otsatukan kokonaan pois, eikä omaa tahtoa kantava hiusverho aina halua pysyä poissa tieltä. Kaulalta alaspäin vaaleaa ihoa peittää varsin kattava verkosto erilaisia tatuointeja ja erikseen niiden luettelemiseen menisi oma sivumääränsä tekstiä. Mustetta on ilmaantunut niin käsivarsiin, selkään, vatsanpuolelle, kaulaan, jalkoihin... Oikeastaan melkein joka paikkaan Kitty on ottanut mustetta tehden osan itse, suurimman osan ollessa puolestaan vuosien varrella koottuja kuvia. Osaa hän on korjaillut ja peitellyt, joten kokonaisuudessaan tatuointien kokonaismäärää on vaikea määrittää. Monet tatuoinneista peittävät kuitenkin alleen lapsuudesta jääneitä muistoja. Selästä löytää musteen seasta, ei niinkään alta, joitain merkkejä vyön soljesta, käsivarsissa on viiruja pajusta ja oikeassa kulmassa aivan kulmakarvaa myötäillen kulkee valkoinen juova melkein koko kulman mitalta. Navasta ja nenästä löytää vanhat arvet niissä olleista koruista, jotka hän otti pois käytöstä. Kitty ei ole kuitenkaan antanut menneisyyden jarruttaa itseään, vaan on kasvanut sinuiksi kolhujensa kanssa. Hän ei ole koskaan edes harkinnut leikkauksia arpien piilottamiseksi eikä ulkonäköään muuttaakseen. Vaeltamisharrastus sekä viikottainen salilla käynti pitävät Kittyn kunnossa, vaikkei hän tavoitteellisesti treenaakaan. Hän pitää itsensä kuitenkin timmissä kunnossa ja kehostaan huolta.

Kitty on persoonalleen uskollisena vaatetuksensa osalta laidasta laitaan kulkeva persoona. Hän on kasvanut rakastamaan ja kunnioittamaan vartaloaan kuluneiden vuosien aikana, vaikka matkan varrelle on mahtunut yhtä sun toista epäonnista ja onnenkantamoista. Tyyliltään hän on mielialojen ja päivän ohjelman mukaan kulkeva persoona, joka saattaa töihin mennessä valita niin collegehousut tai nahkahameen. Kitty ei pelkää näyttää paljasta ihoa ja usein omat tatuoinnit ovatkin esillä erilaisten toppien ja shortsien ollessa Santa Verden lämpötiloissa suosiossa. Talvikautena tilalle astuu usein erilaiset colleget ja neuleet siinä missä flanelli tai silkkipaitakin. On Kittyn nähty kulkevan kukkamekossakin ympäriinsä eikä vaatekaapin sisältöä olekaan maailman helpoin kuvata. Värien suhteen valikoima asettuu laidasta laitaan, mutta yleensä Kitty suosii melko neutraalia väsimaailmaa ja etenkin tummia värejä. Asusteissa Kitty tykkää leikkiä hiuskoristeilla ja etenkin sosiaalisessa mediassa leikittelee erilaisilla seppeleillä aina ajoittain. Ulkona liikkuessa yleisin asuste on kuitenkin lippalakki. Koruja hän ei niinkään vaivaudu käyttämään, suurimmaksi osaksi syystä moisten härpäkkeiden olemisesta tiellä töitä tehdessä. Auringonvalolle sekä ylipäänsä voimakkaille valoille herkkänä aurinkolasit ovat lähes poikkeuksetta mukana melkein missä vain ja Kitty on piilottanut niin autoon, työpaikalle kuin kotiinsa useammankin parin kapistuksia hukkaamisen ollessa hyvin yleistä. Hiusten osalta hän käyttää aikaa paljonkin ja pitää pehkostaan huolta. Pitkät hiukset ovat laadultaan karkeat ja omaa elämäänsä tallovat, mutta asettuvat usein niin leteille, poninhännälle kuin sotkuiselle nutturallekin. Etenkin töissä ollessaa Kitty letittää usein hiukset pois tieltä, jottei olisi koko aikaa työntämässä niitä pois kasvoiltaan. Meikkiä nainen käyttää yleensä hyvin maltillisesti ulos lähtiessä eikä usein vaivaudu kuin pienesti itseään ehostamaan omasta totutusta tavasta. Sosiaalisen median päivittäminen töissä on osa heidän toimintatapaansa asiakkaan luvalla, joten Kitty pyrkii pitämään olemuksensa kohtuullisen siistinä ammattimaisuutta ylläpitääkseen. Viihteelle lähtiessä hän yleensä kuitenkin villiintyy ja antaa vapaat kädet mielikuvitukselleen, kun taas yleisesti vapaalla ollessa on vielä niukempi meikin suhteen kuin töihin mennessään.